Tapasin taas aamulla kuntosalilla iloisen ja hyväntuulisen eläkeläismiehen, jonka kanssa olen jutellut niitä näitä aamutreenin lomassa jo viimeisen viiden vuoden ajan säännöllisesti. Tällä kertaa hän kertoi kuulumisia kysellessäni, että on viettänyt nyt viimeiset 1,5 vuotta yksin sillä kertoi saaneensa vaimolleen pitkän odotuksen jälkeen paikan hyvästä hoitokodista. Sain kuulla, että mies oli toiminut vaimonsa omaishoitajana viimeiset 10 vuotta hankalan muistisairauden heikentäessä vaimon voimat ja toimintakyvyn nyt lähes kokonaan. Enpä olisi tästä reippaasta, toimeliaasta ja aina hyväntuulisesta aamutreenikollegasta uskonut, mitä hän kuntosalin ulkopuolella kävi elämässään läpi.
Tämä keskustelu sai minut taas muistamaan, että kun kohtaamme ihmisiä työpaikalla tai missä vain, emme koskaan tiedä, mitä he käyvät läpi elämässään.
Se iloisin ja reippain tyyppi saattaa kantaa stressirepussaan vaikka mitä. Vaikka kollega tuntuisikin poissaolevalle tai kiukkuiselle, se ei välttämättä liity sinuun mitenkään.
Tämän olen havainnut joka kerta myös eri työyhteisöissä valmentaessani, kun kysyn aina osallistujilta, mikä heitä tällä hetkellä eniten kuormittaa. Useimmiten työkontekstissa kuormitustekijät liitttyvät työkuormaan ja kiireeseen tai haastaviin asiakaspalvelutilanteisiin. Yhtä usein kyselyistä näkyy kuitenkin myös se, että monet yksityiselämän haasteet ovat myös merkittävä osa kokonaiskuormaa – on lapsiperhearjen haasteita, huolta terveydestä tai parisuhteesta, yksinäisyyttä, huolta ikääntyvistä vanhemmista, surua ja menetyksiä.
Kun olemme stressipäissämme, emme kykene olemaan myötätuntoisia. Keskitymme tiedostamattemme vain siihen, että miten selviydymme. Emme kykene huomioimaan toisen ihmisen tarpeita. Emme kykene asettumaan toisen saappaisiin tai näkemään asioita toisen ihmisen näkökulmasta. Näkökulmamme on kapea emmekä ole kovin luovia tai innovatiivisia. Siksi päivittäinen oman stressikuorman keventäminen on oleellista.
Myötätunnon harjoittaminen lievittää stressiä ja avaa meille kykyä nähdä asioita laajemmasta perspektiivistä. Myötätunto kohentaa myös fyysistä hyvinvointiamme laskemalla verenpainetta ja rauhoittamalla hermostoa. On tärkeää olla ystävällinen toista kohtaan ja samaan aikaan on tärkeää olla ystävällinen itseä kohtaan. Itsekritiikki ja itsensä piiskaaminen ovat kroonisen stressin aineksia. Itsekritiikki lannistaa, väsyttää ja jopa sairastuttaa. Se saa meidät epäonnistumaan ja turhautumaan.
Yksi tärkeä keino lisätä ystävällisyyttä ja itsemyötätuntoa on pysähtyä ja hiljentyä päivittäin vaikkapa lyhyen hengitysharjoituksen tai meditaation äärelle. Kun hiljennyt ja pysähdyt ja stressisi lievittyy, alat nähdä kuormittavia toimintamalleja selkeämmin ja kuulla sisäistä puhettasi kirkkaammin. Pysäytä itsekriittinen sisäinen puhe heti, kun huomaat sen. Kysy itseltäsi, puhuisitko näin parhaalle ystävällesi? Kun opimme kohtelemaan itseämme hyvin, sieltä kumpuaa automaattisesti myös myötätuntoa toisia kohtaan. Ystävällisyys itseä ja toisia kohtaan ovat onnistumisen avaimia.
Kokeile myös rakastavan ystävällisyyden meditaatiota (10 min) tästä. Se rauhoittaa hermostoa, lievittää kipua, rauhoittaa hengitystä, hidastaa ikääntymistä, lisää myötätuntoa, vähentää ennakkoluuloja muita kohtaan sekä vähentää itsekriittisyyttä.
Jokainen kohtaamasi ihminen käy läpi asioita, joista emme tiedä mitään. Ole siis ystävällinen. Aina.
