Lähetin muutama päivä sitten postissa lähetyksen yritykselle, mutta valitsin väärän lähetystavan ja paketti jumittui postiin, sillä vastaanottajayritys ei suostunut pakettia postista noutamaan. Minun piti tilata paketille kotiinkuljetus. Sepäs ei ollutkaan mikään pikkujuttu, vaan kesti kaikkinensa reilut pari tuntia. Tuona aikana hoidin asiaa Postin asiakaspalvelun kanssa puhelimessa, chatissa sekä sähköpostilla. Monista eri syistä homma ei meinannut millään onnistua.
Lähes kaksi tuntia asian äärellä vietettyäni keskustelin juuri kuljetuspalveluita järjestelevän asiantuntijan, Ritvan, kanssa puhelimessa. Hän teki parhaansa, mutta ja ehti jo todeta, ettei kuljetuksen tilaaminen kerta kaikkiaan onnistu.
Hengittelin syvään ja suljin silmäni. Olin koko prosessin ajan päättänyt keskittyä siihen, että pysyn rauhallisena ja hyvällä mielellä.
Kuulin, kuinka Ritvakin tuntui turhautuvan asian ratkeamattomuuteen. Ritvan tarkistaessa vielä viimeistä oljenkortta, kurkistin sähköpostiin. Sieltä toinen asiakaspalvelija, Paavo, oli kirjoittanut, että asia oli hoidossa ja paketti oli jo matkalla yritykseen. Mahtavaa! Kiitin Ritvaa ja kerroin ilouutisen ja hän huojentui selvästi. Kiitin vuolaasti myös Paavoa ja kiitin Postin asiakaspalvelua ja iloitsin. Paavokin totesi, että kylläpä tulikin hyvä mieli ja hymy levisi kasvoille!
Olen aina ollut kärsimätön ihminen ja aiemmin olisin todennäköisesti hermostunut jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, jos en olisi saanut asiaa hoidettua. Olisin todennäköisesti meuhkannut asiasta muutamille läheisilleni, huudellut kokemastani vääryydestä somessa ja etsinyt käsiini asiaa hoitaneen asiakaspalveluhenkilön esimiehen ja haukkunut koko systeemin. Olen tässä vuosien mittaan oppinut, että kärsimättömyydellä ja hermostumisella saa hyvin harvoin mitään hyvää aikaan. Päinvastoin – se ajaa meidät stressitilaan välittömästi ja stressipäissämme toimiessamme onnistumme varsin epätodennäköisesti. Pahoitamme sillä vain oman ja monen muun mielen.
Tiedämme kyllä, että hermostumisella emme saa hyvää aikaan, mutta se asia usein unohtuu, kun tilanne on päällä. Jotta homma sujuisi seuraavalla kerralla, tätä on hyvä harjoitella.
Kun keskitymme jonkin lopputuloksen saavuttamiseen ja pinnistelemme sitä kohti keinolla millä hyvänsä, meillä on lopulta väärä tavoite.
Tämä johtuu siitä, että ulkoiseen tavoitteeseen keskittyminen saa meidät stressaantumaan. Kun pidämme lopputuloksen mielessämme, mutta keskitymme tuntemaan jo nyt niitä tunteita, joita tuntisimme lopputuloksen saavutettuamme, onnistumme varmemmin. Kun tavoitteemme on sisäinen tila ja tunne, voimme tuntea sitä olosuhteista huolimatta ja pysytellä stressittömänä ja lopulta saavuttaa haluamamme tavoitteen varmemmin.
Sisäiseen tilaan keskittyminen ei vaadi mitään ihmeitä. Harjoittelemalla ja omat toimintamallit tiedostamalla onnistut! Oikean tavoitteesi löydät seuraavaa ajatuspolkua seuraamalla. Sulje silmäsi. Mieti, mitä toivoisit kaikista eniten juuri nyt! Mitä kaikkea tapahtuisi, jos toiveesi toteutuisi? Toivoit ehkä jotain ulkoista olosuhdetta tai asiaa? Ehkä toivoit raha-asioidesi järjestymistä tai parisuhteen solmujen aukeamista? Tai että saisit asiasi nopeasti hoidettua, kuten minä Postin kanssa? Kysy lopuksi itseltäsi, että mitä tunnetta tuntisit tuolloin? Iloa? Rauhaa? Tyytyväisyyttä? Arvostusta? Tuo tunne on tärkein tavoitteesi tässä hetkessä. Mitä ikinä teetkin, keskity tuntemaan tuota tunnetta vaikka edes viisi minuuttia kerralla. Pidä alkuperäinen toive mielessäsi, mutta älä anna sen keskeneräisyyden järkyttää mielenrauhaasi. Saatat huomata, että pääset lopputulokseen helpommin ja iloisemmin ja saat hyvän mielen toisillekin.
