Oletko koskaan mitannut stressiäsi? Harva meistä tietää esimerkiksi hemoglobiiniarvoaan mittaamatta ja sama pätee helposti stressiinkin. Me totumme stressin oireisiin liian helposti emmekä välttämättä edes huomaa liiallista kuormitusta. Saatamme myös kokea, että “en ole nukkunut kymmeneen vuoteen hyvin”. On todella mielenkiintoista nähdä kehon sisälle, ja stressimittaus voi toisinaan olla paikallaan.
Stressiä voidaan mitata eri tavoilla. Oma arviosi omasta stressitasostasi esimerkiksi asteikolla 1-5 on kelpo mittari. Tätä voit tunnustella itsessäsi vaikka viikoittan. Stressiä voi laboratoriotestien (esim. kortisolimittaus) lisäksi mitata kätevillä laitteilla itsekin tai asiantuntijan avulla. Sitran tuoreen kyselytutkimuksen mukaan omaa hyvinvointiaan mittaa jo 46 % suomalaisista eri älylaitteiden avulla, kuten älykellolla. Älysormusta mittaamiseen käyttää 3% suomalaisista.
Me mittasimme ruuhkavuosia elävän Annen virittyneisyyttä kahden viikon ajan suomalaisella Moodmetric-älysormuksella. Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuuden muutosta. Korkeat tasot merkitsevät positiivista tai negatiivista stressiä, matalat rauhallisuutta. Ihon sähkönjohtavuuden muutos kertoo sympaattisen hermoston aktiivisuudesta. Eng. electrodermal activity (EDA) / galvanic skin response (GSR) /skin conductance response (SCR). Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuutta laboratoriotason tarkkuudella. Moodmetric-algoritmi laskee mittausdatasta helposti ymmärrettävän tason 1-100. Moodmetric-mittaus on reaaliaikainen ja stressitasojen vaihtelua voi seurata milloin tahansa omalta mobiilisovellukselta.
Miksi mittaus tehtiin?
Tarinani on varmasti tuttu monelle - ruuhkavuosissa yhdistyvät kolmen 10-, 8- ja 4-vuotiaan lapsen perhearki, vaativat työtehtävät, harrastusrumba, parisuhde sekä kaiken kukkuraksi keväällä 2020 päälle iskenyt korona-arki etätöineen, -kouluineen ja -päiväkoteineen. Kaiken tämän keskellä omat voimavarat olivat melko vähissä ja väsymys oli päivittäinen seuralainen.
Olin keväällä hankkinut älykellon, jonka avulla pystyin seuraamaan päivien aktiivisuustasoa sekä yöllistä palautumista. Kokemustani päivien ja arjen kuormittavuudesta en kuitenkaan älykellon avulla pystynyt tarkastelemaan - se pikemminkin näytti, että aktiivisuuteni oli todella alhainen ja että sitä pitäisi lisätä.
Oma kokemukseni oli siis täysin päinvastainen ja koin, että kuormitusta pitäisi vähentää, että pärjäisin arjessa. Tiedot öiden palauttavuudesta ja unen laadusta olivat vaihtelevat enkä ollut kellon kanssa läheskään samoilla linjoilla. Minusta tuntui, että jokin jää nyt kokonaisuudesta näkemättä ja halusin ymmärtää paremmin, miltä tilanteeni todellisuudessa näytti.
Kaiken oman pohdinnan keskellä muistin, että Miialta voisin saada apua arjen kuormituksen ja palautumisen seurantaan. Olin tutustunut Moodmetric-mittaukseen Miian kautta jo aiemmin, mutta nyt siitä löytyi työkalu, jota olin kaivannut.
En halunnut lähteä toteuttamaan mittausta itsekseni vaan halusin Miian asiantuntijana tukemaan minua asiassa. Sovimme, että hyödynnämme Miian Stressimittaus-palvelua, johon sisältyy kahden viikon Moodmetric-yksilömittaus sekä yhteinen tietojen läpikäynti- ja analysointikeskustelu. Tämän lisäksi Miia oli käytettävissäni kahden viikon ajan, jos halusin kysyä tai keskustella jostain mittaukseen liittyvästä asiasta.
Miten mittaus toteutettiin?
Mittaus toteutettiin kahden viikon jaksona. Sain sormuksen postitse kotiini ja helppojen ohjeiden avulla sain sen kalibroitua ja otettua käyttööni saman tien.
Kahden viikon ajan pidin sormusta aina kun se vain oli mahdollista. Pyrin myös kirjaamaan päivieni ohjelman ylös, jotta pystyisin jälkikäteen palaamaan päivien tapahtumiin ja keskustelemaan niistä Miian kanssa.
Mitä oivalluksia tein mittauksesta?
Ennen mittauksen toteuttamista ajattelin, että kokonaiskuormitukseni täytyi olla todella korkea ja että siitä johtuen olen koko ajan väsynyt. Päivät tuntuivat olevan suorittamista aamusta iltaan - ensin töiden ja illalla perheen ja harrastusten parissa. Ajatuksenani oli myös, etteivät yöni auta minua palautumaan vaan elän jatkuvassa kierteessä, jossa kuormitus vaan kerääntyy enkä palaudu missään vaiheessa.
Jo sormuksen käytön alussa huomasin, että tulokset haastoivat ennakko-oletukseni eikä tilanteeni mittauksen valossa näyttänytkään niin toivottomalta. Toki vuorokautinen keskiarvoni oli hieman koholla, mutta yllätyksekseni yöt olivat melko hyviä ja palautumista tapahtui niiden aikana kohtalaisesti. Mukaan mahtui kuitenkin myös öitä, jolloin palautumista ei datankaan mukaan tapahtunut yöllä juuri ollenkaan.
Mittaus vahvisti siten kokemustani yöunien vaihtelevuudesta. Yöllinen data osoittaa, että useimmiten palautumista tapahtuu melko hyvin, mutta silloin tällöin näyttää siltä että yö on yhtä stressihumppaa. Ei ole ihme, että sellaisten öiden jälkeen väsymys on päällimmäisenä mielessä. Oli hauska huomata, että myöhään illalla tehdyllä juoksulenkillä ei ollut vaikutusta yöunen palauttavuuteen, mutta muutamalla viinilasillisella sen sijaan oli huomattava heikentävä vaikutus 🙂
Työpäiväni ja arkeni eivät mittauksen mukaan olleetkaan niin kuormittavia kuin olin ajatellut. Itse asiassa virttyneimmät päivät olivat niitä, jolloin olin tekemisissä ihmisten kanssa ja nautin työstäni eli kyseessä ei ollut negatiivinen kuormitus vaan päinvastoin.
Miian kanssa käydyn keskustelun avulla tajusin kuitenkin, että myös positiivisesta virittyneisyydestä pitää palautua. Vaikka työ olisi kuinka innostavaa tahansa, saa se aikaan kuormittumista, joka pitää huomioida osana kokonaisuutta.
Alhaisimman virittyneisyyden päivänä puolestani työskentelin lähes koko päivän itsekseni tehden niitä töitä, jotka olivat jääneet rästiin sekä niitä, joiden tekeminen vaati pysähtymistä ja ajattelua. Ero tämän päivän ja perinteisen Teams-maratonipäivän virittyneisyyden välillä oli todella iso. Jäinkin miettimään, miten tällaisia päiviä saisi enemmän ja olenkin merkinnyt kalenteriin lisää omia työaikoja, jolloin voin keskittyä vain käsillä olevaan tekemiseen.
Havaitsin myös, etteivät arki-illat harrastusrumbineen erottuneet virittyneisyyspiikkeinä vaan olivat pääasiassa matalan virittyneisyyden, jopa palautumisen aikaa.
Mitä muutoksia mittaus toi arkeen?
Vaikka ehdin tehdä monenlaisia havaintoja itsestäni kahden viikon mittausjakson aikana, keskeisessä asemassa kokonaisuuden kannalta olivat Miian kanssa käydyt keskustelut ja hänen viisaat ja oivalluttavat kysymyksensä. Ilman niitä moni oivallus olisi jäänyt syntymättä. Hän myös tarjosi minulle lisäluettavaa ja työkaluja oman tilanteen jatkotyöstämiseen. Näillä on ollut keskeinen merkitys sille, että koen voivani tänä päivänä paremmin kuin ennen mittausta.
Ilman mittausta ja Miian kanssa käytyjä keskusteluja eläisin todennäköisesti edelleen todeksi tarinaa väsyneestä, keski-ikäisestä ja ruuhkavuosien keskellä tarpovasta väsyneestä naisesta. Tämän tarinan sijasta olen tehnyt pieniä muutoksia arkeeni, työpäivieni rytmitykseen sekä kiinnitän huomiota siihen, että pieniä palautumisen hetkiä tulisi jokaiseen päivään. Koen myös, että nukun nykyisin paremmin kuin aiemmin. Uskon, että kiinnittämällä entistä enemmän huomiota palautumiseen jo päivän aikana, saan tasattua myös yöunien palauttavuuden vaihtelua. Sitä kautta saan lisää virtaa myös valveilla olon ajalle.
Näin jälkikäteen tarkasteltuna on mielenkiintoista havaita, kuinka huomion kiinnittäminen omaan kuormittuneisuuteen, sen seuraaminen ja siitä keskusteleminen voivat muuttaa omaa hyvinvointia. Koska mittausdata haastoi oman kokemukseni, aloin tarkastella omaa arkeani ja vointiani uudessa valossa. Onko oma kokemukseni oikeasti totta vai voiko se olla vain tarina, jonka kerron itselleni? Ja mitä tapahtuu, jos uskonkin siihen, mitä data näyttää eli että minulla ei olekaan mitään hätää?
Edelleenkin arki on täyteläistä, välillä kovin kuormittavaa ja väsyttävääkin, mutta yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni, onko tämä kokemus tai ajatus totta vai ainoastaan oma tarinani. Ja mitä olisin, jos en uskoisikaan siihen? Ja sormuksen dataahan voi aina käyttää oman kokemuksen ja ajatuksen haastajana.
"Vaikka omat tuntemukset on syytä aina ottaa vakavasti, kannattaa niitä peilata myös objektiiviseen dataan. Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että yksilöiden kyky tunnistaa omaa stressitasoaan voi vaihdella merkittävästi ja usein laitteet ovat jopa tarkempia. Lue lisää Moodmetric-mittauksen tarkkuudesta täällä. "
