Työstressistä

On ajallemme hyvin tyypillistä kuvailla omaa työtilannetta todella kiireiseksi ja stressaavaksi. Monesti stressi sanana liitetään pelkästään työhön ja siihen liittyvään kuormitukseen. Ja toisaalta taas hyvin moni liittää oman stressin suurelta osin työhön liittyväksi. Mielestäni tämä yhtälö ei ole ihan näin suoraviivainen. Tulemme kaikki työpaikallemme oma stressireppu selässämme. Sinne on pakattu suuri määrä uskomuksia ja elämänkokemuksia. Ehkä valvoit muutaman yön lapsesi korvatulehduksen takia. Olet ehkä huolissasi Alzheimeria sairastavan äitisi voinnista. Ehkä puolisosi ehdotus avioerosta jäytää mieltäsi. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, miten koet stressiä työpaikalla. Tapasin kerran naisen, jonka kanssa stressi tuli puheeksi. Hän totesi: ”Olisipa minullakin stressiä! Olen työtön ja haluaisin päästä töihin ja saada stressiä.” Kyllä työttömyyskin voi stressiä aiheuttaa, mutta emme miellä työttömyyttä helposti stressinlähteeksi.

Työterveyslaitoksen erikoislääkäri Harri Lindholmin väitöskirjatutkimuksessa todetaan, että kokemus jatkuvasti ylimitoitetuista vaatimuksista ja työn hallitsemattomuudesta ovat haitallisen työstressin perusaineksia. Epävarmuus ja kokemus siitä, ettei saa tukea muilta työyhteisön jäseniltä sekä työsuhteeseen liittyvä epävarmuus lisäävät stressiämme työssä. Jos stressi jatkuu liian pitkään, ensimmäisenä yleensä seuraavat uniongelmat, uupumus, heikentynyt suorituskyky ja työtapaturmat. Pidemmällä aikavälillä seurauksena on ylipainoa, rintasyöpää, sydän­ ja verisuonisairauksia, ongelmia ruoansulatuskanavan kanssa sekä masennusta.

Työpaikoilla muiden asioiden lisäksi stressiä aiheuttavat erityisesti työpaikan ihmissuhteet. Suomi on kiusaamistilastojen kärkimaa ja työpaikalla tapahtuva kiusaaminen on hyvin yleinen stressinaihe. Ihmissuhteisiin liittyviä uskomuksia käsittelin tarkemmin aiemmin kirjassa.

Meillä Suomessa pidetään raskaan työn raatamista hyveenä. Eikä se ole ihmekään ottaen huomioon historiamme. Mitenkäs muuten pienen kansan sotakorvaukset olisi maksettu. Puheemme vilahtelee raskaan työn ja ahkeruuden ihannointiin liittyviä sananlaskuja ”Laiska se on, joka töitään laskee”, ”Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä”, ”Ei luoja laiskoja elätä”. On usein vaikea nähdä, että työhulluudessa olisi jotain väärää, kun meidän äidinmaidossamme elää työnarkomanian siemen.

Olen kuullut liian monta kertaa, että erityisesti naiset kertovat tehneensä koko elämänsä kovasti töitä ja piiskanneet itseään aina vain kovempiin suorituksiin. Olen kuullut lukemattomia kertoja erityisesti naisten suusta, että koko ajan on tehtävä jotain. Televisiota ei voi katsella, jollei kudo samalla villasukkaa. Sitten, kun eläkkeelle pääsyn aika koittaa, olo on tyhjä, turhautunut ja katkera. Tässäkö tämä oli? Miten niin lopussa kiitos seisoo? Joskus vielä muutama kuukausi eläkepäivistä nautiskeltua saattaakin saada vaikkapa syöpädiagnoosin ja elämän sisältö saa taas uutta näkökulmaa. ”Olisinpa tehnyt vähemmän töitä ja nauttinut elämästä enemmän!”

Uskomme vahvasti, että kovalla suorittamisella saamme paljon aikaan ja nytkin laman kurimuksessa puhutaan työaikojen pidennyksistä. Usein on kuitenkin niin, että saamme enemmän aikaan ja keksimme luovempia ratkaisuja juuri jollain muulla tavalla. Työpäivien venyessä ja stressin kasvaessa luulemme tekevämme kovasti ja saavamme paljon aikaan. Todellisuudessa palautuessamme hyvin ja stressittömämpinä saamme paljon enemmän aikaan ja helpommalla.

Miksi sitten uppoudumme järjettömään jatkuvaan kiireeseen ja kovaan työntekoon? Työ voi olla niin innostavaa ja mielenkiintoista, että se tempaa mukanaan. Kovalla työnteolla saatamme hakea usein myös hyväksyntää ja arvostusta. Moni meistä on saanut elämämme varrella oppia, että rakkautta ja hyväksyntää on saanut suorittamalla. Paikkamme riittämättömyydentunnetta kovalla puurtamisella. Lopulta kuitenkin tunnemme itsemme entistä väsyneemmiksi ja epäonnistuneiksi. Vapauttavaa olisi löytää arvostus ja riittävyys sisältämme ja oppia uskomaan, että olemme ihan riittävän hyviä ja ansaitsemme myös lepoa ja toipumista.

Ehkä piilotamme kovan työnteon alle jotain muutakin emotionaalista taakkaa ja tuskaa. Kun olen kiireinen, minun ei tarvitse kohdata käsittelemätöntä surua. Kun olen riittävän kiireinen, minun ei tarvitse kohdata avioliittoni hankaluuksia.

Kun hoidat itseäsi ja oivallat vääränlaisia uskomuksiasi, työhönkin liittyvä stressi vähenee hyvin todennäköisesti, vaikka olosuhteet työpaikalla pysyisivätkin aivan muuttumattomina. Koin saman myös omassa tilanteessani: vaikka mikään ulkoinen asia ei muuttunutkaan, kaikki muuttui, kun oma suhtautumiseni asioihin ja itseeni muuttui ja stressi väheni.

Stressi on myös varsin tarttuvaa. Puhkaisemalla oman stressikuplasi voit vaikuttaa myös toisten hyvinvointiin. Kun voit itse paremmin, ihmiset ympärilläsi voivat paremmin. Jari Hakanen ja Riku Perhoniemi toteavat kirjassa Kaikkea stressistä, että stressi voi tarttua toiseen henkilöön suoraan ja myötäelämisen kautta tai välittyä epäsuorasti stressaantuneen ihmisen käyttäytymisen seurauksena. Ihmisillä on taipumus huomaamattaan virittyä toisen tunnetilaan jäljittelemällä toisen asentoja, eleitä, ilmeitä ja sanontoja. Stressin seurauksena stressaantunut työntekijä myös usein kohtelee työkavereitaan huonosti ja sillä tavalla aiheuttaa toisille stressiä. Mitä enemmän ja useammin ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa, sitä todennäköisemmin stressi myös siirtyy toiselle. Sama pätee myös positiivisiin tunteisiin ja asenteisiin. Hoitamalla itseäsi voit sitten myös tartuttaa toisille ihmisille hyvää oloa.